Yllättävän hyvin kunto on tähän asti kestänytkin kaikenlaista ylimääräistä rilluttelua hoitokertojen välillä, mutta nyt elimistö sanoi stop! Ehei, tästä ei mennä enää yhtään pidemmälle. Mistäkö kyse? jäin viime kerralla, eli kaksi viikkoa sitten tiistaina hoidon jälkeen tänne Vantaalle ja sitkuttelin krapulat yksinäni, kaikki sujui suhteellisen hyvin. Nyt viime torstaina, eli 22. päivä, puolitoista viikkoa hoidon jälkeen pikkuveljeni tyttöystävänsä kanssa saapui viettämään pidennettyä viikonloppua luokseni. Perjantaina joukkoa tuli kasvattamaan vielä isosiskoni, ilman lapsiaan, tarkoituksenaan viettää ihana, ennen kaikkea rentouttava viikonloppu. Suunnitelmissa oli tietenkin shoppailua, leffaan menoa, hyvää syömistä ravintoloissa jne. Perjantai-ilta menikin ihan leppoisasti, käytiin toteamassa, että keskustan Papa Giovanni on liian hieno paikka meidän kaltaisille :D. Ruokakaan ei ollut erityisen makuhermoja hemmottelevaa. Tultiin taksilla kymmenen aikaan kotiin, keskustassa taksiin istuttuani päätä alkoi jomottaa, mutta laitoin sen parin nautitun valkoviinilasillisen piikkiin. Kotona join vielä yhden lasillisen, mutta sen jälkeen suostuin myöntämään itselleni, ettei tätä iltaa nyt ole mahdollisuutta pyhittää alkoholille. Palelsi, joten suuntasin kuumaan suihkuun, mikä osoittautui suureksi virheeksi. Suihkun jälkeen oli niin huono olo, ettei jaksanut edes istua, oli pakko mennä makuuasentoon ja kohta vetää vällyä päälle, taas tuli kylmä. Kahdeltatoista päätettiin huonon tv-tarjonnan nojalla painua pehkuihin joka iikka, siinä vaiheessa kun sain paksun täkin päälle, tajusin että hehkun kuin grillivastus ja mittasin kuumeen, joka tietenkin näytti siinä vaiheessa 38,5C. Sadattelin aikani siskon kanssa tilannetta, ei tätä ollut merkattu viikonlopun ohjelmakalenteriin! Tiesin että asiaa ei voi vaan ohittaa nappaamalla panadolia ja menemällä nukkumaan. Hetken kirottuani (n. 15min) mittasin kuumeen uudelleen, jolloin se näytti 39,3C. Oli pakko lähteä ensiapupäivystykseen Peijakseen. Veli oli onneksi selvä auton rattiin. Auton, jonka olen lainannut tammikuun ajaksi ystävältäni, joka lomailee ulkomailla. Peijakseen saavuttua ruumiinlämpö oli hilautunut yhä ylemmäs, siellä 39,8C. Hoitaja ohjasi pian sänkyyn ja kehotti mukanaolijoita lähtemään takaisin kotiin, tänne oli nyt jäätävä ainakin yön yli tarkkailtavaksi. Jäin pimeään potilasvuodehuoneeseen yksin puoleksi tunniksi surkuttelemaan itseäni ja tihrustamaan itkua. Hehkuin edelleen tulikuumana ja olon mukaan kuume vaan tuntui nousevan koko ajan. Mikään paikka ei missään vaiheessa ole ollut kipeä, eikä flunssan normaaleja oireitakaan ole ilmennyt, tietenkin aloin hiljaisessa yksinäisyydessäni miettiä mikä ihme vaivaa ja kaivaa esille kaikki mahdollisimman tuhoisat seuraukset. Hoitajan saavuttua tehtiin normaalit tutkimukset, otettiin sydänkäyrä, keuhkoröntgen, veriviljely ym. Voi olla että korkea kuume tekee suonille jotain, mutta ihan valehtelematta 25 pistosjälkeä olen saanut eri paikkoihin, korkeintaan neljäsosasta saatu otettua verinäytteitä. Myös nilkat ja rannevaltimot on täynnä pisteitä ja mustelmia. Muistaakseni vasta viideltä aamulla sain antibiootteja suoneen, punaisessa ”ohituslapussa” (kuumeinen hematologiapotilas pääsee päivystyksessä jonon ohi) lukee selkeästi, että antibioottihoito täytyy aloittaa välittömästi, ilman että verikoetuloksia jäädään odottamaan. Kai ne tiesi kuitenkin mitä tekivät, en tiedä. En nukkunut koko yönä silmäystäkään, tuijotin paniikissa vain kattoa. Viideltä samalla kun laittoivat antibiootin menemään, antoivat lopulta panadolia kuumetta alentamaan. Sitäkään ei kuulemma voinut antaa aikaisemmin, koska haluttiin veriviljemänäytteet ja niiden ottamiseen meni useita tunteja kun labrahoitaja vaihtui monta kertaa, kun eivät saaneet verta tiristettyä ulos. Panadolin jälkeen tuli hiki, mikä on kuumeen laskiessa ihan normaalia, mutta siihen se normaalius sitten loppuikin. Kaikki ei tuntunut olevan ihan kunnossa. Verikokeet selvitti että hemoglobiini oli tippunut 80:n ja verenpaine oli aamuseitsemältä 30/70. Siinäpä ihmettelemistä. Ei sillä, että asialle pikaisesti oltaisi tehty mitään. Kunhan ihmeteltiin. Lisäverta piti tilata, mutta ei tiedetty verityyppiä, taas verikokeita, mitkä ei tahtonut onnistua. Lopulta neljältä iltapäivällä, kun olin siirrettynä päivystysosastolle, saatiin verta tippumaan suoneen.  Siinä vaiheessa hemoglobiini oli noussut kyllä muutenkin jo omasta takaa ja verenpaineet normalisoituneet. Ainakaan kukaan ei kertonut minulle, mistä tämä ihme romahtaminen mahtoi johtua, jäänee itselleni mysteeriksi. En ollut syönyt sen Italialaisen ravintolan jälkeen mitään ja kello oli 5 iltapäivällä. Vatsasta oli päivemmällä otettu TT, minkä takia ei ollut saanut syödä. Lopulta sain eteeni jonkun inhan sosekeiton ja sämpylän, mutta ai että ne maistui hyvältä siinä tilanteessa. Ruokailun jälkeen hoitaja tuli naureskellen kertomaan, että lääkärit olivat päättäneet karsia ruokavaliostani kaiken kiinteän ja lämpimän. Tähän syynä ruumiinlämmön laskeminen ja mahdollinen vatsan tähystys mikä oli määrä toteuttaa maanantaina. Se kuitenkin peruuntui. Kuume jatkoi pysymistä korkeana. Vaikka takana oli uneton yö, ei uni meinannut millään tulla silmään seuraavanakaan yönä. Seuraavana päivänä erityisruokavalio-ohjeet kumottiin ja sain taas syödä normaalisti. Enää ei tehty mitään tutkimuksia, tarkkailtiin vaan tilannetta. Koko ajan mielenperällä potutti ajatus pieleen menneestä viikonlopusta ja itku oli herkässä koko viikonlopun. Vieraat onneksi osasivat olla omatoimisia ja shoppailla ja käydä leffassa ilman minuakin :). Kävi ne katsomassakin lauantaina, mieli oli siinä tilanteessa nälkäisenä ja väsyneenä aika kaukana tasaisesta.

Nukuin yhden yön päivystysosastolla ja sunnuntaina minut siirrettiin sisätautiosastolle, tuttuun paikkaan: siellä vietin yön silloin, kun sain ensimmäistä kertaa sytostaatteja. Kuume jaksoi pysyä korkeana, panadol ja panacod kuitenkin aika hyvin pitää se aisoissa. Tänään, tiistaina lopulta sain luvan lähteä kotiin. Olisivat pitäneet kauemminkin tarkkailtavana, mutta ikävä omaa jenkkisänkyä kohtaan oli jo noussut liian korkeaksi. Nyt kotiin tultua, onhan se mielessä käynyt, että olisi voinut valita järkevämminkin. Varsinkin kun kuume ei vieläkään ole antanut täysin periksi. Pysyy sentään reippaasti alle 38 koko ajan. Otan rauhassa ja katson leffoja ja makaan sängyssä. Ja lähden kyllä takaisin päivystykseen jos tilanne muuttuu! Eiköhän se tästä..

Viime viikon TT-kuvauksen tulokset tuli eilen: hoidot jatkuu :(.Vielä 2 ABVD-kuuria, eli 4 hoitokertaa. No, kyllähän sen melkein arvasi ja sillä mielellä lääkärikin kehotti odottamaan vastausta. Ensi viikon tiistaina sitten taas.

Nyt täydellisten naisten ja Housen pariin =)