Jes! Tämä on se mainostamani hetki, kun osaan nauttia isolla ännällä elämän ihan pikkuriikkisen pienistä positiivisista asioista. Aamupalan jälkeen ei ollut enää huono olo, jes! Turhaan edes mietin erikoisemmin, mikä tänään on mennyt putkeen, ei mikään tietty, hyvä mieli vaan pitkästä aikaa. Leivoin äsken kauralastuja. Niistä tuli lautasen kokoisia. En muistanutkaan että niillä on taipumus paisua uunissa kolminkertaiseksi :). Idean sain joltain (nimettömältä?) aikaisemmin tänään, joka kirjoitti blogissaan tehneensä niitä.

Lähden sunnuntaina Vantaalle, senkin takia olin odottanut tätä olon kohenemista kuin kuuta. Kuten aikaisemminkin olen maininnut, täällä kotona on hyvä olla, enkä vaihtaisi pois, mutta oma rauha on kuitenkin kullanarvoista, varsinkin kun siihen on tottunut viimeisen 5 yksinasutun vuoden jälkeen ja pitää sitä vain positiivisena asiana.

Keskiviikkona 30. päivä on PET-kuvaus Meikussa. 4 sytostaattitiputusta on nyt takana ja selvitellään ollaanko päästy puuta pidemmälle. Samana päivänä myöhemmin on myös psykiatrisen sairaanhoitajan tapaaminen Peijaksessa :|. Sain kutsun sinne, kun toissakerralla pyysin vahvempia kipulääkkeitä. Se kuulemma saattaa olla psyykkistä kipua, ts. sulla on korvien välissä ne rintakivut! No, koitetaan. Tällä kertaa kipulääkkeitä ei juurikaan ole tarvinnut onneksi ottaa, vaikka sainkin loppujen lopuksi kipupolilta lääkärin tapaamaan minua päiväosastolle ja hän kirjoitti jotain morfiinipohjaista vahvempaa troppia. En sentään niin narkiksi ryhdy, että napsisin vahvoja lääkkeitä ilman tarvetta. Silloin sinne psykiatriselle taitaisi olla tosiaan asiaa..

Uskomatonta, miten mahtava olo kun tietää että seuraavat 5 päivää pystyn olemaan jalkeilla sängystä ja aktiivinen! Mielikin on jotain aivan eri luokkaa. Lenkille en kyllä vielä lähde, mutta autoajelu naapuripaikkakunnalle voisi piristää entisestään… *miettii*