Kai se on jossain yliopistoissakin todettu, että kun olo on fyysisesti riittävän kauan kurja, ei se voi olla vaikuttamatta myöskään psyykkiseen terveydentilaan. Ja juuri nyt tuntuu siltä. KARMA, eiköhän ala olla aika alkaa maksella jo pikkuhiljaa takaisin!? Kummipoikaani lainaten, ”ihan epistä!” Plääh. Ikätoverit ja nuoremmatkin avioituu ja saa ihania kultipuppelivauveleita (ei, ei ole vauvakuumetta) ja alkavat elää onnellista loppuelämää. Missä viipyy minun unelmien prinssi? Tai vaikka ihan tavallinen Suomalainen miehenrohjakekin kelpaa. Missä mun terveys? Miks mä saan olla vaan kipee? ääähh..

Hankittiin tänne toissapäivänä korvakuumemittari. Nyt ei oikein tiedä mitä uskoa, korvaversio näyttää lähemmäs 38C:tä koko ajan, kun taas tavallinen digitaalinen pysyy 36,5 asteessa.
 

Ostin (lue: äiti osti :)) toissapäivä myöskin kilon verran villamattolankaa, sellaista oikein paksua ja pehmeää ja koon 20 neulepuikot. Aloin neuloa torkkupeittoa. Tai shaalia, what ever it is. Ihanan nopeasti valmistuvaa, puoli metriä jo valmiina :).