Eipä ole tullut päivitettyä tätä hetkeen. Elämä on viime ajat jatkanut niin tasaista samoilla raiteilla kulkemista, etten ole katsonut aiheelliseksi kertoa mitään uutta. Ne raiteet on toki täysin erit, kuin puoli vuotta sitten, puoli vuotta sitten elämässäni oli ehkä enemmänkin kerrottavaa kuin nykytilanteessa.

Toissakerralla sytostaattien antopäivää jouduttiin siirtämään liian alhaisten valkosoluarvojen takia ja siitä seurauksena nyt ”vakituinen” sytopäivä on tiistai, tämän viikon tiistai viimeksi. Menin Vantaalle sunnuntaina, kävin verikokeessa maanantaina ja vanhemmat saapuivat tiistaina hakemaan sairaalasta. Keskiviikkona ajeltiin takaisin Pohjanmaalle. Olo oli tällä kertaa eittämättä paras tähän astisista. Muina kertoina olen sairaalasta kotiin päästyäni nukkunut seuraavaan aamuun, tällä kertaa nukkumattia sai odotella aamun tunneille. Jotkut valittaa kortisonin aiheuttavan levottomuutta ja unettomuutta. Viimeinen aine mitä suoneen lykätään, on juuri kortisoni, mutta hoitaja on sanonut määrän olevan niin pieni, ettei sillä pitäisi olla sivuvaikutuksia.

Keskiviikkonakin olo oli vielä mitä parhain, mikä on totutusta poikkeavaa. Pikkuveli oli pyytänyt, että kävisin ostamassa hälle Nintendo Wiin vanhasta työpaikastani. Jos vaikka saisin vielä käytettyä vanhoja suhteita ;). Huonosti kävi sen suhteen. Siispä ennen kotimatkaa pyrähdimme Ruoholahteen, minä kuskina. Katsoin olevani varmin kuski mukana olevista henkilöistä pääkaupunkiseudun liikenteeseen kaikesta huolimatta :-). Vanhat työkaverit nähdessäni tuli ihan kauhea ikävä takaisin töihin. Enpä kovin äkkiä olisi tätäkään osannut arvata. Tosin ikävä taitaa rajoittua lähinnä työkavereihin, toisin kuin työtehtäviin.

Loppuviikko on mennyt suurimmaksi osaksi nukkuessa tai muuten horroksenomaisessa olotilassa. Nyt särkee päätä. Kovasti. Täytyisi kai käydä haistamassa ulkoilmaa. Äh, ja paino nousee räjähdyksenomaisesti koko ajan! Syömisellä ei ole mitään rajaa. Vingahdin viimeksi tiistaina kun punnittiin paino, johon hoitaja vastasi että nyt hoidetaan ensin tämä syöpä pois ja sitten mietitään painoa. Ei lohduttanut yhtään! Oloasuhousutkin alkaa kinnaamaan vyötäröltä, ei ole kivaa. Farkkuja en ole viikkoon edes kokeillut.