Nyt jännittää, voi pojat, en pysy nahoissani. Tai ei jännitä, mutta sillä tavalla hyvällä tavalla perhosia jalanpohjissa :). Huomenna oppii jotain ihan uutta, se on aina kivaa, vaikka tilanne itsessään ei ole niin kovin kiva.

En ajattele tätä syöpää (ainakaan tässä vaiheessa) pelottavana mörkönä, joka voi pahimmassa tapauksessa tappaa. Se on vaan kudosmassaa elimistössäni joka täytyy saada pois. Voi pojat, voi pojat. Nukuttaakohan tänä yönä..