Tuota otsikkoa on tullut mietittyä viimeisen parin päivän aikana. Periaatteessa olen ihminen, joka pystyy löytämään joka asiassa positiivisenkin puolen. Tänään ja eilen se on ollut ennen kaikkea varsin vaikeaa. Mitään katastrofaalista ei ole tapahtunut, kaiken kaikkiaan meno yleisesti on aika positiivisluonteista. Viimeisille parille päivälle on vain kasaantunut harvinaisen paljon pieniä vastoinkäymisiä, että alkaa jo hymy hyytyä ja huumori loppua.


Sain eilen sen puhelun lääkäriltä, mitä mainostin edellisellä kerralla. Luulin jo pääseväni tällä viikolla sytostaattien ihmeelliseen maailmaan, mutta enpäs sittenkään. Hematologi ja patologi pallottelivat pehmytkudosnäytteelläni ja miettivät mahtaako tämä olla fyysiseltä kooltaan riittävän iso, jotta varmasti luotettava vastaus saadaan. Hodgkinista on kyse, mutta täytyy saada aste vielä selville. Tänään on kysytty myös Meilahden sairaalan patologilta mielipide ja yhteispäätöksenä ovat päätyneet siihen, että ottavat uuden näytteen ensi viikolla. MÄ EN KESTÄ TÄTÄ ODOTTAMISTA! Samana päivänä otetaan myös kokovartalon TT-kuvan, jota varten tänä aamuna postilaatikosta kolahti varjoainenestepullo, joka täytyisi lipittää edeltävänä iltana. Mielenkiinnolla odotan makuelämystä, raportoin sen sitten tänne.


Eilisen pilalle menneen päivän lopuksi lohdutin itseäni ostamalla itselleni uuden puhelimen, N97:n :). Kytky-vankina olen taas, mutta nyt on ainakin syy pysyä hengissä ainakin pari vuotta vielä syöpäläisistä huolimatta. Nautittiin elämästä myös ystävän kanssa käymällä mansikkaskumpalla ja leivoksilla Stockan yläkerrassa. Sanoisinko että aika cosmopoliitin nuoren sinkkunaisen elämää ;).


Tänään lähdin hyvällä mielellä ulos, vailla sen kummempia suunnitelmia. Päädyin Myyrmannin kautta Helsinkiin ja päätin mennä katselemaan, minkälaisia tekohiuksia syöpäläisille on saatavilla. Löysin Yrjönkadulta peruukkiliikkeen, missä sain palvelua, jollaista en ole ikinä ennen kokenut! Siis huonoa. Tarkistin jälkeenpäin netistä puljun kotisivut, kehtaavat vielä mainostaa itseänsä hyvän asiakaspalvelun ammattilaisina! Eivät myy peruukkeja kuulemma HUS/HYKS:n maksusitoumuslappua vastaan, minkä täti tarkasti artikuloiden minulle kertoi alkajaisiksi. Ei sillä että minulla sellaista vielä olisi, olisin halunnut katsella minkälaisia on tarjolla, mutta huonosti Suomea puhuva keski-ikäinen Suomenruotsalaisfrouva sananmukaisesti saatteli minut liikkeestä ulos! Anteeksi vain, kun kävin häiritsemässä arvon rouvan työpäivää. Itsekin teen asiakaspalvelutyötä ja olen oppinut vapaa-ajalla kunnioittamaan asiakaspalvelijoita ihan eri tavalla kuin ennen. Ymmärrän minkälaisen painekattilaefektin hankalat asiakkaat saavat asiakaspalvelijan päässä aikaan ja itse yritän olla palvelutilanteissa mahdollisimman mukava ja muistan hymyillä ja kiittää. Meitä on niin moneksi, taas se tuli huomattua.


Huomenna pysyn visusti sisällä ja välttelen Murphyn lain soveltamista käytäntöön.