Yleensä nautin junalla matkustamisesta. Varaan itselleni tekemistä, lehtiä, leffoja tietokoneelle, käsitöitä ym. Aika yleensä kuluu ihan huomaamatta. Tällä hetkellä matkaan kotoota Eteläpohjanmaalta kohti uljasta pääkaupunkiseutuamme, missä sijaitsee matala majani. Murphyn lakia lainaillen; Jos jokin voi mennä pieleen, se menee, kuten viime aikoina olen tullut huomanneeksi. Tästä poislukien tietenkin rakkaan sisareni häät, jotka olivat lauantaina. Miten maailma voikaan synnyttää tuollaisia urpoja kuin tuossa vastapäätäni istuu? Kaikki ei näemmä osaa todellakaan olla yhtä täydellisiä ihmisinä kuten minä :P. (tosikoille: vitsi)

Siskon ja miehensä häät olivat toissapäivänä. Tieto sairastumisestani oli levinnyt jo lähisuvulle ja nostipa vihkipappikin asian esille puheessaan vihkimisen aikana. En asiasta kuitenkaan ottanut nokkiini, onhan aihe hyvin ajankohtainen ja ollut läsnä myös hääjärjestelyissä. Selvisin pahemmitta uteluitta, voimia ja tsemppiä sain kuitenkin useammalta taholta, mikä oli ihan mukavaa :). Klaarattiin koko juhla omasta ja muiden mielestä toisen kaason ja bestmanin kanssa tosi hienosti. Hyvä me! Tätä tyttöhän ei yksi syöpäläinen kaada! Hoidot saattaa kaataa, mutta se on sen ajan murhe.

Huomenna on jälleen määrä lääkärin soittaa ja kertoa hoitoaikatauluista. Uni ei taida tulla silmään vielä hetkeen. Jänskättää, en vaan oikein tiedä mikä, olen jo aika hyvin perillä mitä tuleman pitää. Huomenna lisää..