Nyt se on viimein loppu! Oikeasti viimeinen hoito oli jo 18.3, mutta en ole mukamas ehtinyt tänne päivittämään. Ei enää pahaa oloa! Aivan mahtavaa! Leivoin viimeiseksi kerraksi päiväosaston ihanille hoitajille kakun :). Jään lämmöllä muistelemaan heitä.

 Tähän päivään en ole kuitenkaan selvinnyt ihan ehjin nahoin; Juhlistin tätä iloista tapahtumaa ystävineni 27.3 täällä Vantaalla, boolin ja iloisten ihmisten kera. Väsähtäneet soluni otti tästä nokkiinsa niin, että makasin viime viikon jälleen kuumeisena sairaalassa. Pikkuveli tyttöystävineen oli tälläkin kertaa paikalla, kaikista todennäköisin syy kohtaukselle on se että olen heille allerginen :). Tällä kertaa ehti kulua aikaa maanantaihin saakka, ennen kun heikko olo iski kesken kaupunkireissun, jopa jonkinlaisen horkan sai aikaan. Siispä taksilla Ruoholahdesta Peijakseen ja välittömästi vaaleanpunaiseen pyjamaan. Kuume ehti matkan aikana taas nousta 39,8 asteeseen ja jouduin jopa oksentamaan perille päästyäni. Uskon jälkimmäisen johtuneen siitä holtittomasta tärinästä ja vapinasta, joka oli ollut päällä pari tuntia, mitään vatsatautia en siis uskoakseni ollut saanut. Pääsin sairaalasta torstaina. Taaskaan mitään tarkkaa syytä en saanut, mistä kohtaus oli johtunut, muuta kuin että veriviljelynäytteestä oli löytynyt joku bakteeri, eli kyseessä oli bakteeri-infektio.

Lähdin pääsiäisenviettoon Ylihärmään pitkänäperjantaina.  Leivoin siellä pitkästä aikaa koko lauantaipäivän; maanantaina tuli lähisukua kahvittelemaan. Lauantai-iltana kävin ihailemassa perinteistä pääsiäiskokkoa; Verrattain aika pientä sellaista: isän ja sedän kahdestaan kokoamaa. Iiro-kisua oli ollut taas ikävä ja sinne se jäi nytkin, kun eilen tulin takaisin Vantaalle. Juoskoot nyt kesän siellä vielä metsästäen, kunhan uskaltaa taas ulos lumien sulettua.

Hiukset kasvaa! On jo n. sentin pituinen tasainen turkki. Samaa maantien-/hiirenharmaata hiusta se on kuin ennenkin, vaikka monet olivat puhuneet että se voi kasvaa ihan erivärisenä ja paljon paksumpana takaisin. Eipä tunnu oikein kiharallekaan taipuvan, niin kuin joillakin ”onnekkailla” potilailla. Pyh, sanon. Vähänkö harmittaa. Työkaverit olivat keränneet ja lahjoittivat lahjakortin Ruoholahtelaiseen kampaamoon/kauneushoitolaan, kiitos lämmin vielä kaikille osallisille! Nyt jos tätä lukee joku kampaaja tai muu asiasta tietävä, kertoisitko pystyykö hiustenpidennyksiä laittamaan ihan lyhyisiin hiuksiin, käytännössä ei vielä minkään pituisiin, vai täytyykö oma tukka olla tietyn pituinen? Haaveilen töihin paluusta toukokuun alussa, enkä usko että tätä hiuksisto ehtii kasvaa kolmen viikon aikana niin paljoa, että viitsisin paljain päin kuljeskella julkisesti. Tässä tapauksessa huivi ja tekotukka saavat jatkaa pestiään. Jos pidennykset ei onnistu tällaiseen, käyn laittauttamassa  muovikynnet :).

Muita ulkonäköön liittyviä uutisia: Olen huomannut hoitojen aikana kaulan ja dekolteen alueen laikuttuneen maksaläiskistä ihan kirjavaksi :(. Toivottavasti lähtevät pois, avokauluksisia puseroita ei ole kovin nättiä pitää.

Katsoin viime viikolla sairaalassa ollessani telkkaria enemmän kuin moneen kuukauteen yhteensä. Tv-tarjonta sisälsi mm. 45-minuuttia-ajankohtaisohjelman, joka kertoi uudesta ”kauneus tarttuu”-kampanjasta. Helsinkiläinen Bottega Verde-kauneushoitola järjestää naispuolisille syöpäpotilaille Raili Hulkkosen johdolla ilmaista meikkausopastusta ja opastaa myös peruukin hankinnassa, mikäli sellainen on ajankohtaista. Varasin paikkaan ajan heti seuraavana aamuna, ylihuomenna on aika sinne puolelta päivin. Puhelimessa palvelu oli ainakin kiitettävän mukavaa. Minua nimenomaan on häirinnyt se, että kulmakarvat lähtivät melkein heti hoitojen alussa, ja sen huomaa naisessa paljon nopeammin ja selvemmin kuin esimerkiksi hiusten lähdön. Pään voi sentään peittää peruukilla tai huivilla. Mielenkiinnolla menen kuulemaan miten kyseisen vaivan pystyy korjaamaan tai ohittamaan. Ne joille asia on ajankohtainen, kannattaa käydä tutustumassa www.kauneustarttuu.com  

Seuraava kontrolli on 16.4, TT-kuvaus Peijaksessa, namnam-anis-litkua edeltävä iltana jälleen, jei!