Voi hyvää iltaa, että elämä käykin sitten tylsäksi kotona istuessa. Mikään tässä maailmassa ei estäisi aloittamasta kunnonkohotus-/laihdutuskuuria jo nyt, johon saisi varmasti mukavasti kulumaan aikaa, mutta kun kerran olin saanut päähänpinttymän, että kunto kohoaa viimeisen sairaslomakuukauden, eli huhtikuun aikana fitness-kuntoilijan tasolle, niin sehän tosiaan tarkoittaa sitä, että kuntoilu kuuluu aloittaa vasta huhtikuun alussa.

2 abvd-hoitoa jäljellä, tarkemmin sanoen viimeiseen hoitoon on aikaa 2,5 viikkoa, lasken jo tunteja. Viimeksi hoidossa ollessani jälleen kerran tenttasin lääkäriltä kuvausten tuloksia, siten kuin ne selitettäisiin 5-vuotiaalle, eli käytännössä ihmiselle, joka ei ymmärrä lääketieteen termistöstä hölkäsenpöläystä. Ihan oikeasti en pyytänyt lääkäriä selittämään asiaa kuin 5-vuotiaalle, mutta takaisin toimistostaan päiväosastolle tultuaan hän oli piirtänyt paperilappuselle pari halkaisijaltaan 1-2cm pyöreää mollukkaa ja viisasi sormella, että ”katsohan, näin isoja imusolmukkeita siellä välikarsinassa näkyi viimeksi”. Ok, tämä selvensi tyhmälle. Ehkä juuri ja juuri olisin ymmärtänyt asian suusanallisestikin. Jatkoi vielä: viimeisimmässä PET-kuvauksessa ei enää ole näkynyt aktiivista syöpäkudosta, eli ymmärsin että sellaista, mikä jatkaisi kasvamistaan, ei ole ollut jäljellä enää moneen kuukauteen. Hmm.. Jos tätä lukee joku hoitoalan ammattilainen, saapahan ainakin makeat naurut, minä en nimittäin vieläkään melkein 8kk sairastamisen jälkeen hallitse tai ymmärrä näitä asioita =). Wikipedia ei opeta aiheesta ollenkaan riittävän kattavasti tai ymmärrettävästi.

Jäin viime hoidon jälkeen Vantaalle, koska olin lukenut facebookista naapurin lapsilla jylläävästä noro-viruksesta. Meille kotiin se ei ainakaan toistaiseksi ole ymmärtääkseni ehtinyt, mutta ajattelin jättää ottamatta riskiä. Se oli hiukkasen turhaa, sillä jonkinmoisen oksennustautipöpösen olin kuitenkin saanut jostain napattua viime tiistaille ja kulutin aamupäivän posliinia halaillen. Soitin hoitajalle ja kysyin mikä on käytäntö oksutautitapauksissa. Yli 38C:n kuumeessahan täytyy aina lähteä päivystykseen. Tämä tauti päästi minut kuitenkin tällä kertaa sen verran helpolla nopeasti, ettei tarvetta päivystykseen ollut lähteä.

Tämän vuoden puolella olen viettänyt suhteellisen vähän aikaa Ylihärmässä. Kunto on selkeästi ollut hoitojen jälkeen parempi, mitä alkuaikoina. Tai ehkä se vaan tuntuu siltä. Kun olen jäänyt Vantaalle, ruoka ym. perustarpeet ei tulekaan valmiina nenän alle vaan niiden eteen täytyy itse olla aktiivinen heti hoitopäivästä lähtien. Vanhempien luona tulee helposti laiskistuttua vielä jopa enemmän kuin täällä ja se ei tee kunnolle ja ololle missään tapauksessa hyvää vaikka tuntuukin, ettei jaksaisi tehdä yhtään mitään.