Yllättävän hyvin kunto on tähän asti kestänytkin
kaikenlaista ylimääräistä rilluttelua hoitokertojen välillä, mutta nyt elimistö
sanoi stop! Ehei, tästä ei mennä enää yhtään pidemmälle. Mistäkö kyse? jäin
viime kerralla, eli kaksi viikkoa sitten tiistaina hoidon jälkeen tänne
Vantaalle ja sitkuttelin krapulat yksinäni, kaikki sujui suhteellisen hyvin.
Nyt viime torstaina, eli 22. päivä, puolitoista viikkoa hoidon jälkeen
pikkuveljeni tyttöystävänsä kanssa saapui viettämään pidennettyä viikonloppua
luokseni. Perjantaina joukkoa tuli kasvattamaan vielä isosiskoni, ilman
lapsiaan, tarkoituksenaan viettää ihana, ennen kaikkea rentouttava viikonloppu.
Suunnitelmissa oli tietenkin shoppailua, leffaan menoa, hyvää syömistä
ravintoloissa jne. Perjantai-ilta menikin ihan leppoisasti, käytiin toteamassa,
että keskustan Papa Giovanni on liian hieno paikka meidän kaltaisille :D.
Ruokakaan ei ollut erityisen makuhermoja hemmottelevaa. Tultiin taksilla kymmenen
aikaan kotiin, keskustassa taksiin istuttuani päätä alkoi jomottaa, mutta
laitoin sen parin nautitun valkoviinilasillisen piikkiin. Kotona join vielä
yhden lasillisen, mutta sen jälkeen suostuin myöntämään itselleni, ettei tätä
iltaa nyt ole mahdollisuutta pyhittää alkoholille. Palelsi, joten suuntasin
kuumaan suihkuun, mikä osoittautui suureksi virheeksi. Suihkun jälkeen oli niin
huono olo, ettei jaksanut edes istua, oli pakko mennä makuuasentoon ja kohta
vetää vällyä päälle, taas tuli kylmä. Kahdeltatoista päätettiin huonon
tv-tarjonnan nojalla painua pehkuihin joka iikka, siinä vaiheessa kun sain
paksun täkin päälle, tajusin että hehkun kuin grillivastus ja mittasin kuumeen,
joka tietenkin näytti siinä vaiheessa 38,5C. Sadattelin aikani siskon kanssa
tilannetta, ei tätä ollut merkattu viikonlopun ohjelmakalenteriin! Tiesin että
asiaa ei voi vaan ohittaa nappaamalla panadolia ja menemällä nukkumaan. Hetken
kirottuani (n. 15min) mittasin kuumeen uudelleen, jolloin se näytti 39,3C. Oli
pakko lähteä ensiapupäivystykseen Peijakseen. Veli oli onneksi selvä auton
rattiin. Auton, jonka olen lainannut tammikuun ajaksi ystävältäni, joka lomailee
ulkomailla. Peijakseen saavuttua ruumiinlämpö oli hilautunut yhä ylemmäs,
siellä 39,8C. Hoitaja ohjasi pian sänkyyn ja kehotti mukanaolijoita lähtemään
takaisin kotiin, tänne oli nyt jäätävä ainakin yön yli tarkkailtavaksi. Jäin
pimeään potilasvuodehuoneeseen yksin puoleksi tunniksi surkuttelemaan itseäni
ja tihrustamaan itkua. Hehkuin edelleen tulikuumana ja olon mukaan kuume vaan
tuntui nousevan koko ajan. Mikään paikka ei missään vaiheessa ole ollut kipeä,
eikä flunssan normaaleja oireitakaan ole ilmennyt, tietenkin aloin hiljaisessa
yksinäisyydessäni miettiä mikä ihme vaivaa ja kaivaa esille kaikki
mahdollisimman tuhoisat seuraukset. Hoitajan saavuttua tehtiin normaalit tutkimukset,
otettiin sydänkäyrä, keuhkoröntgen, veriviljely ym. Voi olla että korkea kuume
tekee suonille jotain, mutta ihan valehtelematta 25 pistosjälkeä olen saanut
eri paikkoihin, korkeintaan neljäsosasta saatu otettua verinäytteitä. Myös
nilkat ja rannevaltimot on täynnä pisteitä ja mustelmia. Muistaakseni vasta
viideltä aamulla sain antibiootteja suoneen, punaisessa ”ohituslapussa” (kuumeinen
hematologiapotilas pääsee päivystyksessä jonon ohi) lukee selkeästi, että
antibioottihoito täytyy aloittaa välittömästi, ilman että verikoetuloksia
jäädään odottamaan. Kai ne tiesi kuitenkin mitä tekivät, en tiedä. En nukkunut
koko yönä silmäystäkään, tuijotin paniikissa vain kattoa. Viideltä samalla kun
laittoivat antibiootin menemään, antoivat lopulta panadolia kuumetta
alentamaan. Sitäkään ei kuulemma voinut antaa aikaisemmin, koska haluttiin
veriviljemänäytteet ja niiden ottamiseen meni useita tunteja kun labrahoitaja
vaihtui monta kertaa, kun eivät saaneet verta tiristettyä ulos. Panadolin jälkeen
tuli hiki, mikä on kuumeen laskiessa ihan normaalia, mutta siihen se normaalius
sitten loppuikin. Kaikki ei tuntunut olevan ihan kunnossa. Verikokeet selvitti
että hemoglobiini oli tippunut 80:n ja verenpaine oli aamuseitsemältä 30/70.
Siinäpä ihmettelemistä. Ei sillä, että asialle pikaisesti oltaisi tehty mitään.
Kunhan ihmeteltiin. Lisäverta piti tilata, mutta ei tiedetty verityyppiä, taas
verikokeita, mitkä ei tahtonut onnistua. Lopulta neljältä iltapäivällä, kun olin
siirrettynä päivystysosastolle, saatiin verta tippumaan suoneen. Siinä vaiheessa hemoglobiini oli noussut kyllä
muutenkin jo omasta takaa ja verenpaineet normalisoituneet. Ainakaan kukaan ei
kertonut minulle, mistä tämä ihme romahtaminen mahtoi johtua, jäänee itselleni
mysteeriksi. En ollut syönyt sen Italialaisen ravintolan jälkeen mitään ja
kello oli 5 iltapäivällä. Vatsasta oli päivemmällä otettu TT, minkä takia ei
ollut saanut syödä. Lopulta sain eteeni jonkun inhan sosekeiton ja sämpylän,
mutta ai että ne maistui hyvältä siinä tilanteessa. Ruokailun jälkeen hoitaja
tuli naureskellen kertomaan, että lääkärit olivat päättäneet karsia
ruokavaliostani kaiken kiinteän ja lämpimän. Tähän syynä ruumiinlämmön
laskeminen ja mahdollinen vatsan tähystys mikä oli määrä toteuttaa maanantaina.
Se kuitenkin peruuntui. Kuume jatkoi pysymistä korkeana. Vaikka takana oli
uneton yö, ei uni meinannut millään tulla silmään seuraavanakaan yönä. Seuraavana
päivänä erityisruokavalio-ohjeet kumottiin ja sain taas syödä normaalisti. Enää
ei tehty mitään tutkimuksia, tarkkailtiin vaan tilannetta. Koko ajan
mielenperällä potutti ajatus pieleen menneestä viikonlopusta ja itku oli
herkässä koko viikonlopun. Vieraat onneksi osasivat olla omatoimisia ja
shoppailla ja käydä leffassa ilman minuakin :). Kävi ne katsomassakin
lauantaina, mieli oli siinä tilanteessa nälkäisenä ja väsyneenä aika kaukana
tasaisesta.
Nukuin yhden yön päivystysosastolla ja sunnuntaina minut
siirrettiin sisätautiosastolle, tuttuun paikkaan: siellä vietin yön silloin,
kun sain ensimmäistä kertaa sytostaatteja. Kuume jaksoi pysyä korkeana, panadol
ja panacod kuitenkin aika hyvin pitää se aisoissa. Tänään, tiistaina lopulta
sain luvan lähteä kotiin. Olisivat pitäneet kauemminkin tarkkailtavana, mutta
ikävä omaa jenkkisänkyä kohtaan oli jo noussut liian korkeaksi. Nyt kotiin
tultua, onhan se mielessä käynyt, että olisi voinut valita järkevämminkin.
Varsinkin kun kuume ei vieläkään ole antanut täysin periksi. Pysyy sentään
reippaasti alle 38 koko ajan. Otan rauhassa ja katson leffoja ja makaan
sängyssä. Ja lähden kyllä takaisin päivystykseen jos tilanne muuttuu! Eiköhän
se tästä..
Viime viikon TT-kuvauksen tulokset tuli eilen: hoidot jatkuu
:(.Vielä 2 ABVD-kuuria, eli 4 hoitokertaa. No, kyllähän sen melkein arvasi ja
sillä mielellä lääkärikin kehotti odottamaan vastausta. Ensi viikon tiistaina
sitten taas.
Nyt täydellisten naisten ja Housen pariin =)