Huh. Olihan kokemus. Ja tätä seuraa vielä ainakin 7 kertaa! Aamulla läksin eilen oikein herraan kyytillä, taksilla sairaalaan. Tapani mukaan olin paikalla jo paljon ennen hoitajia, kahdeksaksi oli määrä saapua. Aamu aloitettiin huomattavasti aika rutiininomaisesti, minnekään ei ollut kiire. Ja minnepä olisikaan ollut, koko päivä aikaa. Kanssapotilaita alkoi valua sisään ja pääsimme valtaamaan petipaikat ensimmäisinä. Vieressäni makaavalla naisella oli(/on) 18(!!!) lasta.

Pääsin letkujen päähän lopulta vasta kello kymmenen aikoihin. Tip, tip. 7 tuntia yhtäjaksoista tiputusta, 4 eri sytostaattipullosta, 2 keittosuolapullosta ja yhdestä kortisonipullosta. Kolmannen sytostaatin aikana mieleen jo eksyi ajatus, että ”tässäkö tämä nyt on? Ei tunnu missään, olo on hyvä, mikään ei ole muuttunut”. Mutta hahaa, eipä siinä vielä ollut kaikki. Yllätysesiintyjänä hyökkäsi sytostaatti nro 4, jonka nimeä en nyt muista, joku dakarbots... Ja sehän laittoi aisteihin vipinää. Oikeaa kättä särki koko kahden tunnin ajan niin, että olisin halunnut hakata sen irti! Ajattelin jossain välissä nousta sängystä vähän jaloittelemaan, mutta hoitaja nopeasti tuli toppuuttelemaan ja sanoi että kyseinen syto aiheuttaa monilla ”matkapahoinvointia”, jonka myös huomasin äkkiä ja palasin lakananvalkoisena takaisin petiin.

Muistikuvat näin jälkeenpäin on yllättävän hyvät, sain päivän aikana 2kpl Temestania, joka on keskushermoston kautta vaikuttava rauhoittava pahoinvointilääke, ja itse tilanteessa kaikki tapahtui ikään kuin sumun takaa katsottuna. Jäin sairaalaan yöksi ja loppuillan ravasin sängyn ja vessan väliä :(. Ei onneksi tarvinnut oksentaa sentään, puuh.

Huonetoverinani oli 74-vuotias mummeli, jonka yksityiselämä oli kuin parhaimmasta telenovelasta, kun sivusta kuuntelin tädin puheluita :) . Kahden tyttären äiti, tyttäret riidoissa, 74-vuotias äiti välienselvittelijänä, you know the case..

Tänään isä haki minut sairaalasta ja ajettiin kotiin, Ylihärmään :) . Home totally sweet home! Parhautta oli, että pääsin näkemään rakkaan kissani, Iiron pitkästä aikaa, viime kerrasta oli melkein kaksi viikkoa. Poden täällä tautiani väliajat ja kahden viikon päästä ajelen takaisin Vantaalle saamaan myrkyt suoniini. Olo on kaukana normaalista, vatsassa tuntuu koko ajan muljahtelevan joku, ja väsyttääääh… Iltatroppien, eli Zoframin ja Temestanin aika ja nukkumaann. zzz.