Huooah.. Nyt on sunnuntai, laitanpa ylös mitä olen tänään saanut aikaan: __________ Tyhjältä näyttää. Odottavan aika on vaan niin pitkä. Eikä syöpäläisen odotusaika ole niitä kaikista helpoimpia. Se on tullut tässä ainakin opittua, että loppusairasloman aikana en enää vietä 2 vuorokautta pidempiä aikajaksoja yksikseni, aivan liikaa masentavaa ajateltavaa ja Internet on aivan liian tulvillaan kaikkea pelottavaa syöpäpropagandaa. Alkaa jo muutenkin hermot olla koetuksella, kuukausi kulunut ja mitä on saatu aikaan? Ainakin pieleen mennyt pehmytkudosbiopsia, eli ei olla päästy senttiäkään pidemmälle alun jälkeen. Mur.

Ensi viikolla toivottavasti päästään jo johonkin, huomenna menen verikokeisiin terveysasemalle, tiistaina kokovartalon TT-kuvaukseen ja uuden koepalan ottoon Peijakseen ja keskiviikkona PET-kuvaukseen (magneettikuvaukseen?) Meilahteen. Lääkäri lupaili puhelimessa että tällä kertaa tuloksia ei tarvitse odottaa sitä 2 viikkoa, kuten edelliskerralla, vaan toimitaan mahdollisimman nopeasti. Mitä se sairaalakielessä sitten tarkoittaa, en tiedä. Luultavasti kuitenkin ihan liian hitaasti Päivin asteikolla.

Löysin eilen viimeinkin kirjakaupasta (!) kiroileva siili-paitoja, joista olen unelmoinut jo aikoja. Seuraan aika tiiviisti Milla Paloniemen tuotantoa intterwebissä (ja fanitan :)) ja siilin angstaus sopii varsinkin nykyiseen olotilaani täydellisesti. Tällä hetkellä paidassani lukee ”no mitä mää ny muka taas oon teheny?!!”. Sitä on tullut mietittyä viime aikoina. Luultavasti olen saanut riittävän monen vihamieheni ja -naiseni kiroukset niskaani ja ansainnut tämän. Tai sitten en. Tänään on minun virallinen angstauspäivä, jolloin surkuttelen itseäni varastoon oikein kunnolla ja sitten jaksaa olla taas reipas pitkän aikaa :).