Tätä päivää on selkeästi seurannut paha paha karma. Kieriskelin koko yön painajaisissani. Tiesin että tänään tulee lääkäriltä puhelu, jonka jälkeen tiedän paljon enemmän. Tuleva puhelu änki väkisin uniini ja puhelun sisältö ei unessa ollut ollenkaan niin lempeä, kuin se käytännössä osoittautui olevan. Taisinpa siinä olla saanut jonkun Madagaskarilaisen harvinaisen mutaatioita aiheuttavan tappavan taudin. Eikä siitä sen enempää. Heräsin ennen kukonlaulua ja tuijotin puhelinta herkeämättä perhosia vatsassa. En uskaltanut mennä edes vessaan.

Täytyi lopettaa puhelimen tuijotus kuitenkin pian suru-uutisen kuulemiseen, joka vei ajatukset hetkeksi ihan muualle. Äidin sisko, n. 20 vuotta MS-tautia sairastanut kummitätini oli edellisenä yönä kuollut . Onneksi rauhallisesti nukkuessaan, illalla oli ollut vielä hyvässä kunnossa, niin hyvässä kuin siinä kunnossa oleva voi enää olla. Ei tarvinnut toivottavasti liiemmin kärsiä.

Vaikka uutinen oli masentava, ei se onnistunut kuitenkaan täyttämään koko päätäni ja kohta armoton tuijotuskilpailu puhelimen kanssa jatkui. Ja sitten! Se yllättäen alkoi soida! Kun olin jo melkein luopunut toivosta. Naislääkäri lempeällä äänellä esitteli itsensä ja kertoi keskustelleensa patologin kanssa näytteistä, jotka minusta on otettu viikko sitten. Kivuliaasti. Blogin nimestä saatatte jo arvata puhelun sisällön. Sitä itteänsä se näyte oli ollut ja hoidot alkaa ensi viikolla. Sitä odotellessa.

Minä olen maailman malttamattomin ihminen, juuri sellainen ärsyttävä nykyaikainen nuori, jonka täytyy saada kaikki ja heti ja nyt. Tämä odotteluaika ei sovi luonteelleni, ei ollenkaan.